1. Liian vähän karkearehua!
Tärkein perusasia hevosten ruokinnassa on varmistaa karkearehun riittävä saanti. Karkearehu on välttämätön mahalaukun terveydelle, sillä se auttaa vähentämään haavaumien syntyä.  Lisäksi se on täysin välttämätön umpi- ja paksusuolen toiminnalle. Jos haluat estää hevostasi ahmimasta karkearehuaan, voit harkita tiheän heinäverkon käyttöä tallissa tai kuonokoppaa laitumella hidastamaan syöntiä. Riittämättömällä karkearehun saannilla on yhteys käyttäytymishäiriöihin.

2. Äkilliset ruokinnanmuutokset!
Hevonen on riippuvainen paksusuolen mikrobien toiminnasta. Tämä vuorostaan tarkoittaa sitä että suoliston terveys ja rehunsulatuksen tehokkuus ovat riippuvaisia mikrobeista. Äkilliset ruokinnanmuutokset voivat johtaa häiriöihin paksusuolen toiminnassa. Pahimmassa tapauksessa seuraukset voivat olla vakavia, kuten esim. ähky. Tämän vuoksi on tärkeä, että muutokset rehuissa ja ruokinnassa tehdään vähitellen. Jos esimerkiksi heinäerä on loppumassa, varmista että uusi heinäerä toimitetaan hyvissä ajoin, niin että voit asteittain lisätä uutta heinää vanhan sekaan. Näin heinä saadaan vaihdettua uuteen noin 7-10 päivän kuluttua. Tämä vähentää suolisto-ongelmia huomattavasti.

3. Liian harvoin ja liian paljon!
Yleisohje kuuluu: ”ruoki vähän ja usein”. Tähän on hyvä syy. Vatsahaavan ja suolistohäiriöiden riski on sitä suurempi mitä harvemmin ja mitä suuremmilla annoksilla ruokitaan.

4. Huonolaatuinen karkearehu
Hevonen, jolla on hyvä rehukäyttökyky, pärjää ravintopitoisuudeltaan heikompilaatuisilla karkearehuilla. Tällaiselle hevoselle voi hyvin antaa karkearehua jonka energiapitoisuus on alhainen. Tärkeää on kuitenkin että karkearehun hygieeninen laatu on hyvä. Homeet, hiivat ja bakteerit, joita löytyy huonosti korjatusta ja varastoidusta karkearehusta, voivat aiheuttaa sekä hengityselin- että suolisto-ongelmia.

5. Pelkkä väkirehun syöttäminen!
Hyvän suolistoterveyden ylläpitämiseksi tulisi aina antaa sekä karkearehua että väkirehua samalla ruokintakerralla.

6. Pelkkään suolakiveen luottaminen
Neljässä eri tieteellisessä tutkimuksessa on osoitettu, että hevoset eivät osaa säännöstellä suolan syöntiään, vaikka niillä on suolakivi vapaasti saatavilla. Hevoset joko eivät käytä niitä ollenkaan tai käyttävät niitä liika.  Näin olleen suolan saanti on joko liiallista tai liian vähäistä.

7. Ruokkiminen juuri ennen rasitusta
Optimaalista on ruokkia vähintään 4 tuntia ennen rasitusta. Mikäli hevosta rasitetaan liian pian ruokinnan jälkeen, aiheuttaa se hevoselle epämukavan olon jolloin siitä tulee työntekoon haluton.

8. Puutteet hevosten kivennäis-ruokinnassa
Hevosten rehuissa on niukasti natriumia ja runsaasti kaliumia. Siksi hevoset tarvitsevat suolapitoisen kivennäistäydennyksen päivittäin, myös levossa olleessaan. Rasituksessa hevoset erittävät kivennäisaineita (elektrolyyttejä) virtsassa, lannassa ja hiessä enemmän kuin levossa. Jos elektrolyyttejä ei korvata, johtaa tämä viikkojen tai kuukausien kuluessa puutoksiin ja epätasapainoon. Se saattaa näkyä suorituksen heikentymisenä tai mahdollisesti jopa vakavina häiriöinä, kuten lannehalvauksena.

9. Elektrolyyttien/kivennäisaineiden antaminen satunnaisesti
Elektrolyyttien lisäämisestä rehuun päivä paria ennen kilpailua tai kilpailupaikalla ei ole hyötyä. Tällä ei korvata viikkojen tai kuukausien aikana syntynyttä puutosta, vaan pikemminkin saadaan hevonen syömättömäksi tai suolisto sekaisin. Päivittäin säännöllisesti annettuna ehkäistään puutosta ja epätasapainoa. Hevosten munuaiset säännöstelevät kivennäisaineiden saantia pidättämällä tarpeelliset suolat elimistössä ja erittämällä ylimäärän virtsaan.

10. Väkirehun lisääminen kilpailupäivänä
Joskus hevoselle halutaan antaa ylimääräinen väkirehuannos ennen kovaa treeniä tai kilpailua. Tästä ei ole hyötyä, koska energia jonka hevonen käyttää on joko edellisinä päivinä varastoitu lihaksiin tai tulee jo paksusuolessa olevan karkearehun hajotuksesta. Tavanomaista suuremman väkirehuannoksen antamista tulee välttää, koska se lisää lannehalvauksen ja ähkyn riskiä.

Dr David Marlin