Kantavan tamman ja varsan ruokinta

Kantavan tamman ja varsan ruokinta

Terveen ja hyvinkehittyneen varsan toivossa on kantavan tamman ruokintaan panostettava. Yleisimmät ruokintavirheet ovat yliruokinta tiineyden alussa ja aliruokinta imetyskaudella. Tamman tulisi pysyä koko tiineysajan hyväkuntoisena, lihomatta tai laihtumatta.

Sikiön kehitys on voimakkainta kolmen viimeisen tiineyskauden aikana. Tällöin tamman energian, valkuaisen sekä kivennäisten  saannin on oltava riittävä. Valkuaisen riittävyys on syytä tarkistaa.  Ravintoarvoltaan hyvä heinä on nyt erityisen tärkeä. Sitä voi tarvittaessa täydentää sinimailasjauholla ja soijalla.  On kuitenkin vältettävä tamman liiallista lihottamista, koska se saattaa vaikeuttaa varsomista.  Laihan tamman taas on vaikea selviytyä imetyskauden rasituksesta ja se on vaikea saada uudelleen kantavaksi.

Imetyskaudella tamman ravinnontarve on samaa tasoa kuin kovassa treenissa olevan hevosen.  Riittävästä vedensaannista on  muistettava pitää huolta.  Maidontuotanto on korkeimmillaan noin 2 kk varsomisesta.  Jos maidontuotantoa yritetään hilllitä  vähentämällä ruokintaa se johtaa lähinnä tamman laihtumiseen, sillä elimistö tuottaa tällöin maitoa kudosvarastojen avulla.  Maidon tuotanto vähenee luonnostaan hiljalleen, vastaten noin 1/3 varsan ravinnontarpeesta 6 kk iässä.  Tamman ruokintaa on alennettava samassa suhteessa, jotta se ei pääse lihomaan.

Varsa vuorostaan ryhtyy jo varhain uteliaisuuttaan syömään emänsä rehuja.  Totuttamalla varsa aikuiselämänsä rehuihin saadaan vieroitus sujumaan ongelmitta.  Varsojen ruokinnassa tärkeintä pitää
kasvu ja kehitys tasaisina. Liiallinen lihominen tai hidastunut kehitys heikolla ruokinnalla aiheuttavat yhtälailla ongelmia.

Speedex rehut soveltuvat niin tammoille kuin varsoille.  Niiden koostumuksessa on erityisesti huomioitu hevosen ruoansulatus, suolistoterveys ja rehun hyväksikäyttö. Kaikkein korkeimman valkuaistarpeen aikana
on aiheellista lisätä esim soijaa rehuvalioon.